Tekstit

Armoa tai ruusu

Kuva
Iltarusko alkaa osua taas tontille. Silloin kun olin vielä kaupunkilainen, nämä olivat niitä aikoja kun talvitauon jälkeen viimeistään ilmaannuin mökille. Oli tärkeää saada kokea talven ensimmäinen saunan portaalla istuminen auringossa. On se tärkeää nytkin. Eilen saunan tulia sytytellessäni muistin, että näitä kokemuksiahan varten tuli suorastaan muutettua tänne. Tyynen sään ansiosta saunakamari oli yllättävän nopeasti lämmin ja kiuas löylynheittoa vaille valmis, ja minä olin vasta ehtinyt kaivella oksasakset esille. Tavoitteeni on nyt sellainen, että jokaista rantasaunomista edeltää pieni pihatyörutiini sen jälkeen, kun vedet on kannettu ja tulipesissä palaa. Aina siinä joku risunen tulee metsänreunaan siirrettyä pois silmistä. Menneiden viikkojen jäljiltä minulla on vaikka mitä. Esimerkiksi uusittu passi. Sain sen vireille tietenkin vasta vanhan viimeisenä voimassaolopäivänä ja tunsin itseni vapauttavalla tavalla melkein lainsuojattomaksi ilman virallista henkilöllisyystod
1 kommentti
Lue lisää

Avaimenreiästä tuulee.

Kuva
16.1.2020. Pihatyöläisen unelmatammikuu. Lauantaiaamuna minkki ilmestyi rantaviivalle. Vai oliko se perjantai. Viikonpäivillä ei ole paljonkaan merkitystä, ei luontokappaleille eikä minulle. Päivän ohjelmaa rytmittää työvuoro ja vapaapäivinä sää. Eilen oli poutapäivä ja myrskysi lännestä niin, että melkein avaimenreiästäkin tuuli sisälle. Peruutin ajatuksen rantasaunomisesta. Peruutin ajatuksen myös pihatöistä. Jos joutuu pukemaan oikein lämpimästi - eli haalariin - niin maahan kumartelu ja pusikoissa kömmeltäminen tuntuu jotenkin kohtuuttoman säälittävän kömpelöltä. Siksi valitsinkin metsässä kuljeskelun, joka onkin ollut vähän rästissä. Toivoin kovasti, että minkki olisi ollut nuori saukko. Puikula musta luikkiva, aika söpö otus. Tärkeänä oli liikenteessä. Asiaa ystävälle analysoituani tulin kuitenkin tulokseen, että saukko olisi paennut minua ja turhaan virittämääni kameraa jään alle veteen. Tämä yksilö kuitenkin valitsi kuivanmaan taktiikan, joten täytyy alkaa selvittää
2 kommenttia
Lue lisää

Sydäntalvi vielä edessä

Kuva
Kylänraitilla näytti vielä joululta. Lyhtypylväiden koristeet osoittivat tietä vanhan Matkahuollon pihalta päivään starttaaville koulubusseille. Tuntuu mukavalta, että linja-autot tuovat vielä elämää kylille, vaikka valtaväylä on imenyt mukaansa monta asiaa pois vanhasta keskustasta. Aamun valo alkoi muistuttaa kesäyötä, kun ajelin yövuorosta kotiin. Asfaltti oli vain vähän liukas. Vihdoinkin tulossa poutapäivä. Pysähdyin postilaatikolle, mikä huvittaa tehdä korkeintaan pari kertaa viikossa. Toisaalta, naapuri kiikuttaa usein uskollisesti mainoksetkin minulle kotiin saakka. Tällä perällä postiautonkin pyörähtäminen on merkkitapaus, mutta ei vielä minulle. Tähän aikaan vuodesta vertaillaan sähkölaskuja, jos sellaisia on sattunut tulemaan. Nyt postilaatikossa oli kirje sukulaiselta. Se oli löytänyt perille, vaikka siinä oli vain minun ja kaupungin nimet. Ehkä asiaa auttoi, kun lähettäjäksi oli merkitty samansukuniminen ihminen kuin isoisäni oli. Pitäisi vihdoinkin vaihtaa oma
2 kommenttia
Lue lisää

Pitkä lyhyt toukokuu.

Kuva
Näin ruskeaa oli vielä puolitoista viikkoa sitten! Tämän kuvan nimi on Uudisraivaajat. Koskaan ennen ei ole toukokuu ollut näin lyhyt. Toisaalta pitkä, koska tuntuu siltä että jokaisen päivän on täytynyt olla täynnä elämää, sillä muuten en olisi mitenkään voinut ehtiä kaikkea. On sekä tekemisiä että kokemisia alla, yksi lomaviikkokin, jonka aikana vaihtui vuodenaika keväästä kesäksi. Ihan hipoo kiitollisuutta tunne siitä, että sain olla täällä ja vieläpä vapaalla sen kokemassa. Samaan aikaan oli ystäväni Matrikkelitaiteilija Helsingistä kylässä ja puuhasteltiin pihalla kaiket päivät. Lämmitettiin jokaisena iltana rantasauna, vielä lähtösunnuntainakin iltapäivälöylyt viikko sitten. Kun sen jälkeen ajeltiin Seinäjoelle - minä en ollut moneen päivään poistunut kotoa ollenkaan - niin todettiin, että tuomien kukinta oli naapuripitäjässä alkanut ja teiden varsien metsä ihan vihreä jo. Nyt tuomi kukkii minunkin pihassani.  Kun ajelin yksin takaisin, näin vihdoinkin hirviä. Olen to
1 kommentti
Lue lisää

Kaatuuhan puita metsässäkin.

Kuva
Pääsiäinen huipentui Pihlajaveden Erämaakirkon ikuisten seurakuntalaisten kuvaamiseen. Lauantain aamuvuoron aikana oli rannasta hävinnyt viimeinenkin jää, joten laitetaan aikakirjoihin muistoksi että olen riisunut talviturkin Armon vuonna 2019 lauantai-iltana 27.4. Se onkin pikkusiskon synttäripäivä, jonka unohdin. Onnea vaan, Pikku-S sinne Helsinkiin! Toivottaa Iso-S. Olin 11-vuotias kun synnyit. Yleensä olen uinut vasta omana syntymäpäivänäni toukokuun alkupuolella, joten etuajassa ollaan. Pulahdus tapahtui ilman todistajia - jos luontokappaleita ei lasketa - ja se oli kahden erän näytös. Ensin uhmakkaana hieman pahantuulisena, että nyt minä meen. Hyi kylmää. Takaisin löylyyn. Sitten tuli uusi uhma, että kyllä nyt! Palasin ylälauteelle mutaisena mutta kokonaisesti itseni uppeluksissa käyttäneenä uutena ihmisenä. Roskaahan ei vedestä tarttuisi mukaan, jos malttaisi olla sohimatta ja vain lipuisi somasti pitkin pintaa seesteisin vedoin. Mutta kun oli kiire kömpiärämpiä kuival
1 kommentti
Lue lisää

Varaa olla maltillinen

Kuva
Ryötönperäläinen kevätasetelma. Akvaviittipulloon koristeeksi leikattu omenapuun oksa on jo ehtinyt tehdä silmut, kukkia ja lakastuakin tässä ajan kuluessa niin joutuisasti. Kauan odottamani huhtikuu on ihanasti jo pitkällä, vaikka se onkin T.S.Eliotin mukaan niin julma. Ensimmäisessä kevätlämmössä vietin kaksi vapaapäivää pihalla ja naama oli ihan ihmeissään saamastaan auringosta, tuulesta ja savottapölystä - ei varsinaisesti mitenkään hyvässä mielessä. Muistan saman ilmiön kun kävin täällä keväisin vain vapaa-ajalla. Kaupungissa kun taas katsoi peiliin, niin jos vaikka sieltä töllöttikin takaisin väriä saanut pärstäkerroin, niin oli kyllä myös kuivuutta ja ryppyyttä havaittavissa. Niin on raaka keväinen keli lempeimmilläänkin. Pitäisi ehkä satsata vähän kosmetiikkaan. Pääsin tosiaan vihdoinkin paistattelun lisäksi pihatöihin, joista nautin sen ennakkotiedon valossa että seuraavina päivinä maassa oli jälleen yli kymmenen senttiä sitä itseään valkoista olomuotoa. Onneksi ei t
1 kommentti
Lue lisää

Kiviäkin tulee näkyviin.

Kuva
Mahdollisesti tällainen kävi pihassa! Iso se ainakin oli! Pitelin eilen aamulla sadetta. Oikein normaalisti tuli taivaalta vettä, eikä mitään lumipöllyä. Ihanaa. Aivan tuli runollinen olo kun kuvittelin, että sitä olisi kiva pidellä ihan vaikka kädessäkin jos olisi jo kesäistä. Vaan kyllähän siellä jo vähän Suomen kesän lämpötila olikin, viitisen astetta lämmintä. Tuuli ja iltapäiväksi oli luvattu poutaisempaa. Poistuin heti pihalle pilvien ohennuttua. On alkanut se vuodenaika, kun en millään malttaisi olla sisällä mutta ei vielä ole kovin viihtyisät savottaolosuhteet ulkonakaan. Vaikka itsehän minä olen vouhottanut siitä, miten kysymys on kuitenkin vain oikeanlaisesta pukeutumisesta. Märkää lunta ei enää maassa ole kovin paljon ja vaatimattomien hankien reunat pakenevat jo kätevästi tönöjen liepeiltä. Maata tulee näkyviin joka päivä lisää, mikä on ihanaa. Kiviäkin tulee näkyviin ja niiden lähistöllä olisi mukava tuhertaa vähän silmää haittaavaa risukkoa pois. Talven tuulet o
1 kommentti
Lue lisää