Avaimenreiästä tuulee.

16.1.2020. Pihatyöläisen unelmatammikuu.

Lauantaiaamuna minkki ilmestyi rantaviivalle. Vai oliko se perjantai. Viikonpäivillä ei ole paljonkaan merkitystä, ei luontokappaleille eikä minulle. Päivän ohjelmaa rytmittää työvuoro ja vapaapäivinä sää. Eilen oli poutapäivä ja myrskysi lännestä niin, että melkein avaimenreiästäkin tuuli sisälle. Peruutin ajatuksen rantasaunomisesta. Peruutin ajatuksen myös pihatöistä. Jos joutuu pukemaan oikein lämpimästi - eli haalariin - niin maahan kumartelu ja pusikoissa kömmeltäminen tuntuu jotenkin kohtuuttoman säälittävän kömpelöltä. Siksi valitsinkin metsässä kuljeskelun, joka onkin ollut vähän rästissä.

Toivoin kovasti, että minkki olisi ollut nuori saukko. Puikula musta luikkiva, aika söpö otus. Tärkeänä oli liikenteessä. Asiaa ystävälle analysoituani tulin kuitenkin tulokseen, että saukko olisi paennut minua ja turhaan virittämääni kameraa jään alle veteen. Tämä yksilö kuitenkin valitsi kuivanmaan taktiikan, joten täytyy alkaa selvittää miten se loukutetaan. Harmittaa, ettei minkki kuulu tähän luontoon, mutta vesilintujakin pitää suojella. Sitä surua ei halua katsoa kukaan, jos keväällä tänne taas asettuvat siivekkäät etsivät turhaan poikasiaan ja ovat murheellisia kesäilloissa. Tätä tämänhetkistäni ihmiselämään kuuluvaa loogista suruakin sietää paremmin ja kestän minä normaaliin luontoonkin kuuluvat hävikit aika tyynesti. Ovatkin oikeastaan sama asia.

Järven vesi on korkealla ja jäätä on vähän. On turha kuvitella menevänsä kairan kanssa asioimaan saunavesiä. On oikeastaan turha kuvitella menevänsä edes kauhan ja ämpärin kanssa asioimaan jään ja veden äärellekään. Nyt ei ole yhtään liioittelua sanoa, että niin lähellä mutta niin kaukana. On tyydyttävä siihen, että hiukset pestään järvivedellä sitten kun jää sen taas sallii. Tavallisina talvina olen kaivannut puiden lehtien suhinan lisäksi veden liplatusta, mutta tänä vuonna ei vielä jälkimmäisen perään ole tarvinnut haikailla. Vaikka jäätä onkin vähän, niin järvi loiskuu ja levittää sulaa aika äänekkäästi tällaisina tuulisina päivinä. Tyynellä säällä hän poksuu ja pulpahtelee kuin ei osaisi päättää, jäätyäkö vaiko ei. 


Eilen metsässä mietin, että pitää alkaa ottaa sitäkin haltuun. Ennen olen enemmän tuntenut vetoa rantaan, mutta puiden keskellä olikin kätevän tuuletonta. Alkoi sen päivänvaloulkoilun aikana vähän lapsettaakin, ja katselin sillä silmällä "kuvauspaikkoja" jos vaikka lavastaisi metsään esimerkiksi dinnerin. Vähänkö olisi erilaista kuin ainaisilla sotkuisilla maisematerasseillani. Toivon, ettei se idea hautaudu huonoina hetkinä. Vaikeat ajat - vaikka ovatkin nyt enimmäkseen takana päin, toivon - ovat vaikuttaneet itsetuntooni niin, että helposti tunnen huonommuutta ja suoranaista typeryyttä suhteessa muihin ihmisiin. Olen vielä aivan yliherkkä jopa ystävien vilpittömille neuvoille. Luonnollinen ja ohimenevä reaktio, tiedän. Arvostan leikkisää ja huvittelevaa aikuisuutta, enkä aio siitä luopua, vaikka välillä tulee ryvettyä "lapsellista p*skaa" -tunteissa. Niissä minä katson monta jaksoa esimerkiksi saksalaista rikossarjaa putkeen ja tolkutan itselleni, että näin aikuiset tekevät eivätkä vaikka tuherra tuntitolkulla asetelmia instagramiin. Laulujen kirjoittelusta nyt puhumattakaan.

Itsekseen elelyn ymmärtäminen tulee vastaan aika huvittavissakin tilanteissa. Kaupassa huomasin yhtäkkiä melkein nauravani, kun tajusin että nyt saan ostaa puoliarkkitalouspaperia ilman että kukaan kotona kommentoi sitä paholaisen keksinnöksi. Monta pientä ajatusta, joita en vielä voi kertoa edes koiralle, kun sellaista ei toistaiseksi ole. Alankohan muistuttaa norjalaista Yksineläjä Severiniä puuhasteluineni. Joskus sivusilmällä olen katsonut sitä sarjaa ja ihaillut hänen sinnikyyttään vaikka rantaan ajautuneiden ajopuiden tuhertamisen kanssa. Selkähän siinä meni. En ole hänen elämäänsä aktiivisesti seurannut, mistä kertoo se, että kun googlasin tätä kirjoitusta varten ohjelman nimeä, kirjoitin hakukenttään "Yksinasuva Eevert". Sain tulokseksi seurakuntien yksinäisille tarkoitettuja sivustoja. Niiden kohderyhmään en tunne kuuluvani, vaikka juurikin sen työn vuoksi maksan mielelläni kirkollisveroa.

Ruokakuvaharrastus elpyy taas kun ikkunasta alkaa tulla luonnonvaloa.

Joskus olen miettinyt - lähinnä etelässä asuvia pikkusiskojani "viihdyttääkseni" - live-kanavaa touhuiluistani. Norppa-liven ansiosta keksin nokkelasti, että minun kanavani voisi olla Kurppa-live. Se kiteyttää kaiken turhuuden ja vanhimpana siskona kokemani rupsahtuvuuden. Oli hauskaa nauraa töissä ensimmäisen kerran tajutessani, miten luontevaa oli tunkea nenäliina hihaan kun päivän asuuni ei kuulunut taskuja. Oliko oikein mekko päällä, saattoi olla. Nenä kuitenkin vuotaa talvella koko ajan vähän ja pitää olla nessu mukana. Aikaisemmin kotisairaanhoidossa työskennellyt työkaverini kikatti, että juuri tuollaisia paperitolloja tippuu mummojen hihoista kun menee ottamaan verenpainetta tai verikoetta. Ja yhtäkkiä minulla pullotti niiskuliina ranteessa! Ihan varkain mutta hämmästyttävän luontevasti tuli elämääni se tapa.

Lukulaseista puhumattakaan. Voiko olla, että edellinen puolivuotiskausi vain tapahtui niin, etten huomannut muutoksia itsessäni. Nythän minä en siis näe lukea edes pirteänä ilman laseja. Vanhentunut sananmukaisesti silmissä. Silti olen pitänyt kiinni itse itselleni asettamastani lukuhaasteesta ja kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Se oli auki, eikä tarvinnut mennä omalla pin-koodilla itsepalveluaikana. Olin tietoisesti valinnut vaatteet, joissa en kahise. Halusin olla hiljaa ja anonyymi. Kirjastonhoitaja ei voinut välttää itseään kiusaukselta ottaa kontaktia, vaikka lainasin opuksia automaatilla. Emme varsinaisesti puhuneet, mutta sellaista tyytyväistä ja kannustavaa nyökyttelyä puolin ja toisin. Olin vain vähän vaivaantunut ja sitten hävetti sekin vähä ja muutuin itselleni tyypillisemmästi ystävälliseksi. Ei minusta erakkoa tule koskaan.

Esimerkiksi tänään kun vierailin entisellä sensaatiokirpputorilla, jota vuodenvaihteesta alkoi pyörittää seurakunta, minä taas ihan luontevasti höpöttelin vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa. Vein lahjoitustavaraa - ja sitä kärrään sinne vielä lisää - mutta löysin taas itsellenikin juttuja. Kerroin, että etenkin juhlavaatteita tulee hankittua kirppareilta kun niistä ei viitsisi hirveästi maksaa. Niin harvoin ovat käytössä. Jäi tunne, että myyjärouva oli eri koulukuntaa ja nimenomaan satsaa kalliisiin kolttuihin.

Tulevana viikonloppuna on Helsingissä taas paritkin juhlat. Ensin iloiset ja sunnuntaina muistokekkerit, joissa niissäkin saattaa olla ihan kivaa. Olen ilmoittanut, että sitten pidän kyllä pääkaupunkiseudusta taukoa ja menen vasta keväällä kummitytön häihin. Pakko saada pitkästyä rauhassa, että jaksaa sitten kevään touhut ja kesän riemut. Kovin on suunnitelmia tiluksen ja tönöjen kunnossapitohommia ajatellen, ja aika paljon kaikenlaista toisarvoistakin mielessä, mikä on virkistävää.


"Helmi on ongelma, jonka simpukka on käsitellyt loppuun saakka. Se on harkinnut sitä kaikilta kannoilta niin että jäljellä on jotain hyvin hienoa, pyöreää ja liukasta. Se kiiltelee auringossa kuin vastaus johonkin mikä on jo kauan sitten lakannut olemasta kysymys ja joka nyt on enää vaimea huomion kaiku; tapa sanoa, ettei mielipiteistä kannata kiistellä."

(Aki Salmela, 2019, kokoelmasta Eläimen varjo)

Kommentit

  1. Mua hymyilyttää, ku löysin sut. Tulit jostain syystä yhtäkkiä mieleen ja kysyin googlelta, että missä se Saara luuraa. Tutun olonen pipopää löytyi kohtuu nopeesti. Pitää lukea uuden blogisi tekstit läpi. Ja tosiaan: Kiva nähä pitkästä aikaa :)).

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Mä oon ollu mumma sitte jo iät ja aijat, ku melekeen aina mun hiasta löytyy nästyyki. Joskus silloonki, ku oli taskut, mutta se vain tottumuksen voimmasta tuloo pökättyä hiahan. Ja arvaa vain, montako kertaa oon kokeellu niitten pesunkestävyyttä? Ja yleensä tietysti mustan pyykin joukos, mistä näköö hyvin selevästi, jotta eivät kestä pesua...

    VastaaPoista
  3. There is a safe & effective Natural Herbal Medicine. For Total Cure Call    +2349010754824,  or email him   drrealakhigbe@gmail.com       For an Appointment with (Dr.) AKHIGBE contact him. Treatment with Natural Herbal Cure. For:Dengue Fever, Malaria. Painful or Irregular Menstruation. HIV/Aids. Diabetics. Vaginal Infections. Vaginal Discharge. Itching Of the Private Part. Breast Infection. Discharge from Breast. Breast Pain & Itching. Lower Abdominal Pain. No Periods or Periods Suddenly Stop. Women Sexual Problems. High Blood Pressure Chronic Disease. Pain during Sex inside the Pelvis. Pain during Urination. Pelvic Inflammatory Disease, (PID). Dripping Of Sperm from the Vagina As Well As for Low sperm count. Parkinson disease. Obesity, Lupus. Soreness/Injury  Cancer.  Tuberculosis.  Zero sperm count. Bacteria, Impotence Fertility,Protoplasmic, Diarrhea. Hepatitis A&B, Rabies. Asthma.  Quick Ejaculation. Gallstone, Cystic Fibrosis, Schizophrenia, Crubs, Cirrhosis,  Premature Ejaculation. Herpes. Joint Pain. Stroke. Cornelia Disease, Weak Erection. Ovarian problem,  HeartBurn, Erysipelas, Thyroid, Relapsing polychondritis,  Discharge from Penis. Bronchial Problem,  HPV.  Hepatitis A and B. STD. Smallpox, Staphylococcus + Gonorrhea + Syphilis. Heart Disease.  Pile-Hemorrhoid.rheumatism,  Impotence, thyroid, Autism, Depression,  Sepsis Bacteria,  Penis enlargement, Prostate Problem,  Waist & Back Pain.  Male Infertility and Female Infertility. Etc. Take Action Now. contact him & Order for your Natural Herbal Medicine:  +2349010754824  and email him    drrealakhigbe@gmail.com    Note For an Appointment with (Dr.) AKHIGBE.I suffered in Cancer for a year and three months dying in pain and full of heartbreak. One day I was searching through the internet and I came across a testimony of herpes cure by doctor Akhigbe. So I contacted him to try my luck, we talked and he sent me the medicine through courier service and with instructions on how to be drinking it.To my greatest surprise drinking the herbal medicine within three weeks I got the changes and I was cured totally. I don't really know how it happens but there is power in Dr Akhigbe herbal medicine. He is a good herbalist doctor.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Armoa tai ruusu

Sydäntalvi vielä edessä

Kaatuuhan puita metsässäkin.