Tekstit

Pitkä lyhyt toukokuu.

Kuva
Koskaan ennen ei ole toukokuu ollut näin lyhyt. Toisaalta pitkä, koska tuntuu siltä että jokaisen päivän on täytynyt olla täynnä elämää, sillä muuten en olisi mitenkään voinut ehtiä kaikkea. On sekä tekemisiä että kokemisia alla, yksi lomaviikkokin, jonka aikana vaihtui vuodenaika keväästä kesäksi. Ihan hipoo kiitollisuutta tunne siitä, että sain olla täällä ja vieläpä vapaalla sen kokemassa. Samaan aikaan oli ystäväni Matrikkelitaiteilija Helsingistä kylässä ja puuhasteltiin pihalla kaiket päivät. Lämmitettiin jokaisena iltana rantasauna, vielä lähtösunnuntainakin iltapäivälöylyt viikko sitten. Kun sen jälkeen ajeltiin Seinäjoelle - minä en ollut moneen päivään poistunut kotoa ollenkaan - niin todettiin, että tuomien kukinta oli naapuripitäjässä alkanut ja teiden varsien metsä ihan vihreä jo. Nyt tuomi kukkii minunkin pihassani. 
Kun ajelin yksin takaisin, näin vihdoinkin hirviä. Olen toivonut suureläinhavaintoja. En tietenkään ajotiellä, mutta tämä kokemus oli hyvä ja seesteinen - …

Kaatuuhan puita metsässäkin.

Kuva
Lauantain aamuvuoron aikana oli rannasta hävinnyt viimeinenkin jää, joten laitetaan aikakirjoihin muistoksi että olen riisunut talviturkin Armon vuonna 2019 lauantai-iltana 27.4. Se onkin pikkusiskon synttäripäivä, jonka unohdin. Onnea vaan, Pikku-S sinne Helsinkiin! Toivottaa Iso-S. Olin 11-vuotias kun synnyit. Yleensä olen uinut vasta omana syntymäpäivänäni toukokuun alkupuolella, joten etuajassa ollaan. Pulahdus tapahtui ilman todistajia - jos luontokappaleita ei lasketa - ja se oli kahden erän näytös. Ensin uhmakkaana hieman pahantuulisena, että nyt minä meen. Hyi kylmää. Takaisin löylyyn. Sitten tuli uusi uhma, että kyllä nyt! Palasin ylälauteelle mutaisena mutta kokonaisesti itseni uppeluksissa käyttäneenä uutena ihmisenä. Roskaahan ei vedestä tarttuisi mukaan, jos malttaisi olla sohimatta ja vain lipuisi somasti pitkin pintaa seesteisin vedoin. Mutta kun oli kiire kömpiärämpiä kuivalle maalle, niin siinä tuli sitten samalla möyhittyä rantamutaa mukaan.
Viikkoa aikaisemmin tää…

Varaa olla maltillinen

Kuva
Akvaviittipulloon koristeeksi leikattu omenapuun oksa on jo ehtinyt tehdä silmut, kukkia ja lakastuakin tässä ajan kuluessa niin joutuisasti. Kauan odottamani huhtikuu on ihanasti jo pitkällä, vaikka se onkin T.S.Eliotin mukaan niin julma. Ensimmäisessä kevätlämmössä vietin kaksi vapaapäivää pihalla ja naama oli ihan ihmeissään saamastaan auringosta, tuulesta ja savottapölystä - ei varsinaisesti mitenkään hyvässä mielessä. Muistan saman ilmiön kun kävin täällä keväisin vain vapaa-ajalla. Kaupungissa kun taas katsoi peiliin, niin jos vaikka sieltä töllöttikin takaisin väriä saanut pärstäkerroin, niin oli kyllä myös kuivuutta ja ryppyyttä havaittavissa. Niin on raaka keväinen keli lempeimmilläänkin. Pitäisi ehkä satsata vähän kosmetiikkaan.
Pääsin tosiaan vihdoinkin paistattelun lisäksi pihatöihin, joista nautin sen ennakkotiedon valossa että seuraavina päivinä maassa oli jälleen yli kymmenen senttiä sitä itseään valkoista olomuotoa. Onneksi ei tullut yllätyksenä - lööpit pitivät taas …

Kiviäkin tulee näkyviin.

Kuva
Pitelin eilen aamulla sadetta. Oikein normaalisti tuli taivaalta vettä, eikä mitään lumipöllyä. Ihanaa. Aivan tuli runollinen olo kun kuvittelin, että sitä olisi kiva pidellä ihan vaikka kädessäkin jos olisi jo kesäistä. Vaan kyllähän siellä jo vähän Suomen kesän lämpötila olikin, viitisen astetta lämmintä. Tuuli ja iltapäiväksi oli luvattu poutaisempaa. Poistuin heti pihalle pilvien ohennuttua. On alkanut se vuodenaika, kun en millään malttaisi olla sisällä mutta ei vielä ole kovin viihtyisät savottaolosuhteet ulkonakaan. Vaikka itsehän minä olen vouhottanut siitä, miten kysymys on kuitenkin vain oikeanlaisesta pukeutumisesta. Märkää lunta ei enää maassa ole kovin paljon ja vaatimattomien hankien reunat pakenevat jo kätevästi tönöjen liepeiltä. Maata tulee näkyviin joka päivä lisää, mikä on ihanaa.
Kiviäkin tulee näkyviin ja niiden lähistöllä olisi mukava tuhertaa vähän silmää haittaavaa risukkoa pois. Talven tuulet ovat heitelleet poikkeuksellisen paljon oksia puista hangille, jote…

Tiskaan hämärän tultua.

Kuva
Kun jaoin ylläolevan kuvan instagramissa, niin sain ystäviltä kommentteja siitä, miten kertakaikkiaan idyllistä minulla täällä on. Huvittaa. En viitsinyt siellä lässäyttää ihailijoiden tunnelmaa kertomalla, että ihan saa välillä ponnistella kuvakulmien kanssa jotta syntyy soma vaikutelma. Itseänikin varten siivoan ja laitan aina jonkin kohdan suloiseksi viihtyäkseni ja kestääkseni sen tosiasian, että joka nurkan takaa löytyy muuttolaatikoita ja tavaraa. Aitan oven kun avaa, niin laatikkomeri alkaa heti kynnykseltä. On pieni urakka siinä edessä, että saan sen tönön taas vierasmökkikuntoon kesäksi. Mutta onneksi sitä ei tarvitse vielä alkaa setviä, vaan sitten vasta kun on lämmintä ja voi nostella tavaroita ulos.
Siinähän voi sitten vaikka samalla vähän ottaa aurinkoa, kuunnella radiota ja nauttia virkistäviä drinkkejä. Kyllä sitä sillä tavalla aina pari laatikkoa saa lajiteltua.
Kun helmikuu taittui maaliskuuksi, niin tapahtui parissa päivässä paljon. Olin oikein ottanut sitä varten v…

Jääpuikotkin vinossa.

Kuva
Oli hyvä sattuma, kun olin vapaalla ensimmäisen Föhn-tuulen osuttua tännekin. Ihan vaikka tiesi, että oli vasta helmikuun puoliväli, niin sitä saattoi kuitenkin antaa kevätmielelle vallan ja melkein heti aamusta sytytin tulet rantasaunalle. En sentään - tein sen vasta puolenpäivän aikoihin. Sitä ennen olin rymsteerannut siellä huonekaluja ja lakaissut vähän. Päättänyt että vettä ja riepua edellyttävä siivous siirtyy oikeaan kevääseen. Käynyt aitassa tontin toisessa päässä kanniskellen sieltä muun muassa yhden jalkalampun rantaan. Julistanut terassikauden avatuksi syntisellä kello kahdentoista minttuliköörillä. Minä sitä likööriä yleensä harrasta, mutta pakkasilla teki kerran mieli minttukaakaota ja siitä sitä sitten jäi. Äkkimakeaa, mutta asiansa ajaa.
Olen haalinut vuosien varrella - alkaa tuntea itsensä vanhaksi - niin paljon söpöjä liköörilaseja kirppareilta ja perikunnista, että hyvä jos joskus tulee käytettyäkin. Pölyyntyvät pian liiaksi. Suuria juhlia tulee pidettyä enää harvoi…