HARAVANPYÖRÄ

Näin saukon niin sanotulla uudella sillalla. Olen aina toivonut saukkohavaintoa, mutta mieluiten tietenkin omassa rannassa tai edes Ryötönperän tienoilla. Mutta tämä yksilö oli kertakaikkiaan kylillä. Kymmeneltä illalla. Piti ihan hidastaa ja onneksi ei ollut juurikaan muita liikenteessä. Vain minä ja hän. Kun arvuuttelin muille paikallisille, että arvatkaa minkä näin - minkä eläimen, niin ensimmäisenä kaikki veikkasivat ilvestä. Niitäkin täällä liikkuu, mutta eipä vain ole osunut minun reittieni varsille. Reittivalikoimaan saa nyt kyllä luvan tulla pieni muutos, sillä on aloitettava jonkin sortin lenkkeily. En minä juoksemaan aio, mutta kamerakävelyitä ja sensellaista kevyttä kunnonkohotusta. Haaveilen, että hankin naapurin leskirouvalle ja minulle yhteiseksi potkukelkan. Liikutaan sen verran eri aikoina, että ihan hyvin tälle perälle riittää yksikin menopeli. Sillä pääsisi nopeasti suhaamaan pikkuisen kauemmaskin valokuvailemaan, sillä hiihtää minä en osaa. Eikä kyllä ole

Ihan niin kuin kaamos olisi hellittänyt heti loppiaisen jälkeen! Ryötönperän härkäviikot tarkoittavat sitä, että on tilattu polttopuita ja paskakaivoauto umpilietesäiliön tyhjennys. Ne tarkoittavat myös sitä, että on saanut asettua arkeen kaikessa rauhassa flunssaisen juhlakauden jälkeen. On tuntunut mukavalta, vaikka ensin vallitsi pieni yksinäinen tyhjä haikeus. Se meni äkkiä töissä ohi ja olen ihmeekseni oikein viihtynyt tuolla tienkin päällä ajellessani ja radiota kuunnellessani. Olen osannut iltaisin tälläytyä telkkarin ääreen ihan niin kuin perusarjessa pitääkin, enkä ole vaatinut itseltäni sitä että pitäisi jotenkin koko ajan nautiskella. Lämpimät voileivät ja linssikeitto ovat maistuneet hyvältä, eikä aamuvuoroaamuina ole kiukuttanut yhtään nousta 5:30 laittamaan autoa lämpiämään ja keksimään työvaatteita ylle. Leutoina päivinä olen visiteerannut ulkohuussissakin. Töissä on puhuttu paljon eläimistä, ja minä saatan saada sen Liisa-koiran joskus hoitoon. Ihan mah