Armoa tai ruusu

Iltarusko alkaa osua taas tontille. Silloin kun olin vielä kaupunkilainen, nämä olivat niitä aikoja kun talvitauon jälkeen viimeistään ilmaannuin mökille. Oli tärkeää saada kokea talven ensimmäinen saunan portaalla istuminen auringossa. On se tärkeää nytkin. Eilen saunan tulia sytytellessäni muistin, että näitä kokemuksiahan varten tuli suorastaan muutettua tänne. Tyynen sään ansiosta saunakamari oli yllättävän nopeasti lämmin ja kiuas löylynheittoa vaille valmis, ja minä olin vasta ehtinyt kaivella oksasakset esille. Tavoitteeni on nyt sellainen, että jokaista rantasaunomista edeltää pieni pihatyörutiini sen jälkeen, kun vedet on kannettu ja tulipesissä palaa. Aina siinä joku risunen tulee metsänreunaan siirrettyä pois silmistä.

Menneiden viikkojen jäljiltä minulla on vaikka mitä. Esimerkiksi uusittu passi. Sain sen vireille tietenkin vasta vanhan viimeisenä voimassaolopäivänä ja tunsin itseni vapauttavalla tavalla melkein lainsuojattomaksi ilman virallista henkilöllisyystodistusta tai matkustuslupaa. Sitä huvia kesti viisi päivää. Hirveän tehokas on nykymaailma. Olisin voinut viihtyä irrallisessa tunteessa pidempäänkin. Myös silmäryppyvoide tuli postimyynnistä parissa vuorokaudessa. Sillä olikin oikeasti jo kiire edellisen purtilon pohjan jo näkyessä.

Sitten minulla on kaksi flanellipaitaa. Tuli akuutti ikävä niitä, ja vaikka kuinka kaivelin pyykkikorinkin läpi ja kaappien peränurkat, niin ei enää löytynyt Taatan vanhoja. Minä olin ne käyttänyt loppuun ja ilmeisesti heittänyt pois. Yhteen aikaan tuntui, että niitä löytyi aina vain lisää, mutta jos isoisän kuolemasta on jo yli kymmenen vuotta, niin väkisinhän sekin päivä koitti, kun ei taloudesta löydy enää yhtään ruutupaitaa. Oli käännyttävä kirppareiden puoleen jälleen. Mutta tulipahan tutkittua se pyykkikori. Jännittäviä verhoja ja liinoja, joita en ole moneen vuoteen käyttänytkään. Hiiren siemenjemma. Nythän se on turha, sillä hän jemmailee jo sellaisilla seuduilla, joissa ei tarvitse ruokaa piilottaa. 

Retrolakanoita. Ne sentään omasta takaa. Mutta tuunattuina! Vuosikausia olen tuskaillut sen kanssa, kun vanhat pussilakanat ovat lyhyempiä kuin nykyajan peitot ja ärsyttävästi löpsöttää täkin pää ulkona somasta lakanasta. Naapurin rouvan kanssa suunniteltu ompelukurssi ei ehtinyt siihen inspiraation aaltoon - siis että olisin itse opetellut vihdoinkin askartelemaan ompelukoneella - niin hän sitten toteutti visioni ja ompeli kätevät jatkopalat lakanoihin. Hän oli mukana lähes pakkomielteisessä ajatuksessani saada vieraisille tulevalle pikkusiskolleni juuri tietty pussilakana, joten pitihän se toteuttaa. Samalla syntyi vähän pöytäliinaa ja koristetyynynpäällistä kevättä silmällä pitäen. Lapsuuteni tekstiilit saavat uutta elämää. Vähän jännittää että mitä siitä ompelukurssista sitten seuraa.

Valokuvia. Fuusioperheen vanhin ja nuorin sisarus Ryötönperällä. Historiallinen vierailu, kun oltiin ihan kahdestaan. Paitsi että paikallinen ystäväni kävi moikkaamassa ja nauroi että täällä kaksi "karhua" pörrää. Oltiin kummatkin pukeuduttu pilkkihaalareihin, joten siitä se mielikuva. Minä opetin siskoa kairaamaan saunavesireiän. Satoi lunta, jota hän helsinkiläisenä oli kaivannut. Onni oli sen lauantain sää. Risottoa kun pitkän naistensaunan jälkeen valmistin, niin siinä sivussa pidettiin levyraatia ja loppuillasta tulikin jo lähetettyä muille perheenjäsenille kuvia nokkahuilu-huuliharppuduetosta. Juna oli myöhässä, kun vesisateessa ja tuulessa siskoa saattelin takaisin kaupunkiin ja saatiin vähän lisäaikaa. Käytiin kioskilla. Siskolla oli repussa naapurini neulomia tossuja ja haikeina kiskobussin tullessa halattiin. Minä evästin junanvaihtoon Seinäjoen asemalla sitten. Kunnes muistin, että ai niin - eihän hän olekaan enää 16-vuotias vaan kolmekymmentä ja selvinnyt kyllä maailmalla Uutta Seelantia myöten. Onneksi en silti tuntenut itseäni kamalan vanhaksi.

Uudet tuulilasinpyyhkijät ja joku ilmansuodatin. Motonetista. Öljyt autoon on jo vaihdettu, mutta vielä pitää vähän huoltaa. Katsastus on viimeistään naistenpäivänä. Paitsi että nyt kun tarkistin, niin sehän on sunnuntai. Varmaan sitten heti sen jälkeen. Saakohan siellä armoa tai ruusun kun menee naisena pikkuauton kanssa jännittämään. Luulin, että katsastukseen on vielä pitkäkin aika, koska se on keväällä. Ja nythän se on ihan justiinsa. Tikat ovat jo alkaneet merkkailla reviireitään - ankara naputus - ja aivan liian aikaisin saapuivat ensimmäiset laulujoutsenet. Kevät on suosikkivuodenaikani, mutta järjellä ymmärrän ettei ihan vielä - paitsi valo. Herätyskello alkaa olla jo turha, mikä tuntuu ihanalta. Olen perinyt aamuvirkkuuden, mistä tykkään vaikka se välillä haittaakin vuorotyön tekemistä. 

Televisiotellinki seinälle. Sitä en osaa itse asentaa. Tai varmaan osaisin, mutta ihan pieni uskonpuute vaivaa ja näen mielessäni sen, miten romautan perikunnan älytelkkarin räsäksi lattialle. Tarvitaan osaamista ja itsevarmuutta. Samalla kun töllöhommaan saan toivottavasti ystävän virittelemään, niin myös pesukonetta pitää vähän tsekata. Siinä on jotenkin jalat sijoiltaan ja joudun pitelemään sitä paikoillaan kun linkoamisen aika koittaa. Nyt kun en enää ole omaishoitaja, pyykkään vähän harvemmin mutta kuitenkin. Tulee melkein rytmihäiriöitä ja kaikki löysä iho tärisee jännästi aparaattia hallitessani. Voihan se välillä olla hyväkin olla pesemättä samoja lempivaatteita niin tulee käytettyä muitakin kaappien perukoilta. Pienimmät vaatekappaleet voi hätätilassa hulauttaa käsin.

Niin se iltarusko. Vasta nyt kunnolla näen sen, miten viime keväänä kaadettujen riskipuiden jäljiltä tilus saa lisää valoa. Syys oli murheiden vuoksi sen verran synkkä, että nyt on ollut suorastaan haasteita ymmärtää että jaahas - tässähän on kuitenkin mahdollisuuksia ja valoakin. Elämässä. Kun tulee huoliolo, voi mennä tovi jos toinenkin sen käsittämiseen, ettei olekaan hätää. Mielikuvitukselle ja onnettomuuksien todennäköisyyksille ei silloin saa antaa valtaa. Aina sitä ihminen voi rypeä suossa, mutta siihen ei kannata keskittyä kuivan maan päivinä. Töissä olen nuorison kanssa analysoinut yhtä biisiä autossa, jossa meillä rokki raikaa, kun ollaan vaikka ihan vaan kauppareissulla. Ollaan todettu, että tosiaan - olisi miljoona syytä olla synkkä. Nuorisoa myös huvittaa kun korostan kohtaa "ois sopivasti extraa kertynyt":

Pitää pelaa sil kädel mikä on jaettu
pitää ajaa sil autol mikä on haettu
pitää makaa siin pedis mikä on pedattu
pitää olla ulkona, koska on kesä

 

tiedät tunteen, kun kaikki tunteet tulee niiku aaltoi ja sekottaa pään
miljoona syytä, miks olla synkkä, mut silti päädyn vaan hymyilemään

 

Vois olla kaikkensa myynnyt
tää myrsky ei tyynny
oon yksin, mutten yksinäinen
ne on vaa filmii, en jää niihin kiinni
oon yksin, mutten yksinäinen

 

Vois pitää ne lomat vaik just nyt
ois sopivasti extraa kertynyt
tekis kaiken toisinkun on tehnyt
vois vaikka mennä ja rakastua

 

tiedät tunteen, kun kaikki tunteet tulee niiku aaltoi ja sekottaa pään
miljoona syytä, miks olla synkkä, mut silti päädyn vaan hymyilemään

 

- Jontte Valosaari -

 

Tässä kuunneltavissa:

 

https://www.youtube.com/watch?v=wi7SEY4Um_0&list=RDMMwi7SEY4Um_0&start_radio=1